Dotiih, nytten alkaa näyttää aika vakaasti siltä, että se kesä on tulossa sittenkin =) Partsilla voipi istuskella toppi päällä, eikä tule kylmä =)

Tätä kesää on odotettu, kuin kuuta nousevaa... Kunhan 6.6.09 koittaa.... :0)

Tutut tietää mikä kyseinen päivä on =)

Niin tosiaan, nytten on asuttu tässä uudessa asunnossa jo, ööh kohta kaks kuukautta. Minun on pakko sanoa, että en ihan vähällä tästä pois lähde. *viihtyy* Ainut vaan että kylhän se kyrsii, että asuu neljännessä kerroksessa, ja ei ole hissiä.  Noh tulee kuntoiltua =)

 

Tuossa äskettäin kattelin tämän vuoden ilosaarirockin bändi tarjontaa... Eipä tarvii tänäkään vuonna ostaa lippua. Aivan törkeen hintanen lippu kahdesta päivästä. Eikä ne bänditkään nytten mitään niin ihmeellisiä ole, että sen takia pistäs 70 euroo kiinni. Paremmat bileet on muutenkin siinä ulkopuolella, ja siin saa vetää niin paljon omia viinoja kuin vaan sielu sietää.. Kitteeläisten alue, parkkihallin edusta, hevikukkula... Oih odottaa kesää =) ..Ja sitä helvetinmoista krapulaa =0

Joo-o, eipä tässä sen kummepaa ole.

 

Hyvää kesää jo näin valmiiksi, jos en taas kahteen kuukauteen  keksi mitään kirjotettavaa =)

 

*-Toivanen kuittaa-*

 

Se on moro.

Nyt on tunne kuin olisin lähössä loppuelämäkseni australiaan.

Tässä tapahtuu nyt vähälle aikaa niin paljon isoja asioita, että voi jee.

Ensinnäkin miulla on kaksi asiaa miksi on haikea olo. Tai no pikemminkin aika surullinen ja lopullinen olo.

Number one: Tänään miusta sitten tuli vartija (tai noh siis oli päättäjäiset, se tutkintotodistus tulee sitten postissa), ja oli aika jättää hyvästit omille luokka kavereille, meiän oikeesti omille tiloille, meiän ns johtavalle kouluttajalle, ja ennenkaikkea sille meiän omalle kouluttajalle. Haikeeta tästä kaikesta tekee sen, että melkein vuoden verran on ollut sama porukka(muutama ihminen tosin tuli uutena tälle krslle). Sama kouluttaja, samat tilat jne. Jotenkin on vaan niin haikeeta, kun porukka hajaantuu nytten kuka minnekkin. Mie ehkä kiinnyin vähän liikaa meiän porukkaan.

Number two: huomenna muutan pois tästä nykyisestä asunnostani. Tähän kämppään liittyy niin paljon muistoja jne että voi helvetti. Tosin kaverin kaa vaihetaan kämpät päikseen niin tuunhan mie käymään tääl. On se jännä sitten nähä että mitenkä on entinen koti muuttunut. 

Mutta sitä on vaan osottava luopua, ja osattava ottaa vastaan uudet jutut.

Mutta eipä sillä, toisaalta mie muutan ihan mielelläni jo pois tästä. Mie tunne pikkasen liian hyvin näitä ihmisiä tästä pihasta. Ja olen huomenna senettä yhelle kun sanoo jotain, niin kolmen päivän päästä joku tulee kysyyn tästä asiasta minkä olet sanonut tälle jollein. Eli juoruaminen ainakin toimii tässä pihassa. Sinne minne muutan, niin en tutustu kehenkään. Niin ei tarvii pelätä, että koko piha tietää asiat. 

Mutta on vaan niin jännä olo. Ja eritoten nyt kun viimeistä iltaa vietän tässä kämpässä, kamat pakattuina laatikoihin. Miettien menneitä kuukausia, ihania ihmisiä ja niin etes päin. Mutta joo  nyt alkaa mennä jo liialliseen tilitykseen.

Voikee immeiset hyvin.

Toivanen vaikenee.

Se on moro.

 

 

Jaa niin se on vaan todettavä, ihmisen maallinen elämä on taas pahvilaatikoissa.

 

Laskin äsken joutessani että miulla on täl hetkel   n. 25 pahvilaatikkoa täynnä tavaraa. Mutta suurin osa niistä onkin pieniä. Miten hitossa voikin yksiöön kertyä niin hitosti tavaraa....

 Ai ääm so sori etten oo kirjottanut pitkään aikaan. Ei vaan olevinaan ole ollut aikaa jne...

 

Onhan tässä jo kaiken näköistä tapahtunut,,,,

Kouluun menin, ja työssäoppiminenkin on suoritettu. Olin Securitaksella, ja oli ihan jees. Pian tai noh ens viikolla on näytöt(3).Niistä kun selviän kunnialla läpite, niin sitten ois sekin koulu jo melkein suoritettu.

 

Sitten se villapaita minkä alotin joskus viime kesänä, niin se on nytten vihdoin valmis. Tosin se valmistukin vasta eilen. Tuli mutkia matkaan ja hiukka tärkeempää tekemistä.

 

Ja ajankohtasin asia mikä on, niin se  että tämä konkkaronkka muuttaa. Vaatimattomasti kolmioon...

Pitäs varmaan ruveta pakkaamaan niin ei tulis kerrankin kiire. Katotaan vaan niin tajuun vikalla viikolla ruveta pakkaan.

Kesäkin alkaa kolkutella jo aika pian. Se on hyvä vaan =) Mulla on syyni miksi odotan kesää... <3 Tutut tietää...

 

Mitähän muuta, ööh...

 

ei kait tässä oikein muuta. se on moro.

 

toivanen kuittaa...

Vaikkakin niin paljon on hyviä juttuja elämässä, niin silti on kovetettava sydämmensä. Tietyt asiat sattuu niin paljon että sitä ei tajuakkaan. Siksi siis on kylmennettävä sydämmensä että tietyistä asiosta vaan pääsee yli, eikä sekoa.

Ja mikä se onkaan se asia?
- Se on ikävä toista kohtaan, ja toisesta "erossa" oleminen.

Toinen kun on toisella paikkakunnalla vähän niinkuin pakosta, niin jos ei ole tarpeeksi kova niin sekoaa.

Kaikesta on vaan aina pakko selvitä.

Niin sitä on selvitty tähänkin asti, vaikkakin nytten rupeaa tekemään tiukkaa. Mutta sitä vaan on jotenkin pärjättävä ja selvittävä.

Se tietty päivä tulee vielä. Ja loppujen lopuksi siihen ei ole enään pitkä aika. Menee hetki niin huomaa että oho, se on jo huomenna.

Elämässä ei ole sattumia, taikka tuuria. On vain kohtalo. Joka ohjaa meitä suuntaan tai toiseen. Se kuljettaa meitä, ja katsoo niin että asioitten on tapahduttava.  Kohtalo ohjaa elämää. Ei tuuri eikä sattumat.

Tuuria ei ole. se on vain ihmisten itse keksimä sana asioille jotka ei suju oman mielen mukaan......


Huoh...