Vaikkakin niin paljon on hyviä juttuja elämässä, niin silti on kovetettava sydämmensä. Tietyt asiat sattuu niin paljon että sitä ei tajuakkaan. Siksi siis on kylmennettävä sydämmensä että tietyistä asiosta vaan pääsee yli, eikä sekoa.

Ja mikä se onkaan se asia?
- Se on ikävä toista kohtaan, ja toisesta "erossa" oleminen.

Toinen kun on toisella paikkakunnalla vähän niinkuin pakosta, niin jos ei ole tarpeeksi kova niin sekoaa.

Kaikesta on vaan aina pakko selvitä.

Niin sitä on selvitty tähänkin asti, vaikkakin nytten rupeaa tekemään tiukkaa. Mutta sitä vaan on jotenkin pärjättävä ja selvittävä.

Se tietty päivä tulee vielä. Ja loppujen lopuksi siihen ei ole enään pitkä aika. Menee hetki niin huomaa että oho, se on jo huomenna.

Elämässä ei ole sattumia, taikka tuuria. On vain kohtalo. Joka ohjaa meitä suuntaan tai toiseen. Se kuljettaa meitä, ja katsoo niin että asioitten on tapahduttava.  Kohtalo ohjaa elämää. Ei tuuri eikä sattumat.

Tuuria ei ole. se on vain ihmisten itse keksimä sana asioille jotka ei suju oman mielen mukaan......


Huoh...

Nyt sitten tämä neitonen palasi koulun penkille, ja lähti opiskelemaan vartijaksi =) Kyllä. Luvitte oikein, minä 20 vuotias nainen, opiskelen vartijaksi. Hauskaakin jopa ollut. Keksitty vaikka mitä hauskaa, mikä edes auttas pihalle pistettävien poistoo jne...

Se villapaita mitä täs oon neulonut, niin valmistu sitä mukaa mitä kerkeen neuloon. katotaan jos vaikka jouluna ois valmis =)

Niin taas ajattelin että en käy seuraamaan BB:tä, mutta kappas kappas, sitä on pitänyt joka ilta tillottaa...


Kohta taitaa jo tulla talvikin, välillä oli niin kylmää että tuntui jo talven tulolta.

Hmm... Aivot raksuttaa...

Mitä kirjottas:.....?

Eipä miulla taida olla nyt mieles mtn.

Jotenka see you...

toivanen kuittaa...

Kuin itse neulottu villapaita, on elämä.

Alussa, takakappaleessa saatat tehdä virheitä, kun ei ihan heti sujukkaan. Ja ne virheet jää näkyviin.

Sitten etukappaleen aloitus sujuukin jo paremmin ja virheitä ei tulekkaan niin paljoa.

Niin se on elämässäkin.

Teet virheitä, jotkut virheet saattavat näkyä, mutta jos ne näkyvät virheet eivät haittaa sinua, ja ajattelet että pääasia kuin lämmittää, niin silloin olet ottanut opiksesi virheistä, etkä anna menneiden virheiden masentaa...

Uskomatonta, nytten on kesä, ja pitäisi olla lämmin, kulkea vähissä vaatteissa, ottaa aurinkoa ja polttaa olkapäänsä keskipäivän auringossa...
Mutta vielä mitä, ulkona on lämmintä peräti 8 astetta, ja vähän väliä sataa vettä. Tämähän olisi normaalia jos olisi toukokuu taikka vaikka syyskuu.
Tälläkin hetkellä itsellä on paksu villapaita ja villasukat jalassa. On kesä!!!

Taas kerran minä hain kouluun, tällä kertaa tosin vain sellaiseen valmistavaan koulutukseen. koulu mikä koulu. Jännitys alkaa tiivistyä, lähiaikoina pitäisi selvitä pääsinkö, tai noh ensin on tietty haastattelu ja pääsykokeet. Mutta sitä odotellassa. Ja kouluhan oli Vartijan ammattitutkintoon valmistava koulutus.

Sattuipa tuossa kesäkuun kuudentena päivänä, jolloin kärsin taas kerran pirun pahasti migreenistä... Paras kaveri soitti minulle, juuri kun olin syömässä vihdoin ja viimein sinä päivänä... Jutteli ummet ja lammet ja sitten kuin ohimennen tuumasi ja kysäisi, oli miulla asiaakin, ruppeetko tytölle kummiksi? Ensimmäisenä sain sanottua, kummiksi? Johon vastasin että enemmän kuin mielelläni. Olen jo pitkään haaveillut kummilapsesta. J a nytten minulla on sellainen =) Olen kyllä edelleenkin niin otettu. Tämä minun paraskaveri, ja kummityttöni äiti on minulle niin tuttu. Ollaan tunnettu ekaluokasta lähtien, ja itse asiassa oltiin samalla luokalla aina ekaluokasta ammattikoulun valmistumiseen saakka. Sanosinko, että meillä on historiaa =)

Miun puoliskolla on aina niin jänniä mielipiteitä joka asiaan, joten oli tähänkin, tuumasi vain että pelkkää rahan menoa. Noh onhan se tietenkin sitäkin. Mutta on se paljon muutakin. Saa seurata pienen kasvamista ja oppimista. Ja avittoo elämän eri tilanteissa, ja sitten opettaa sellasia juttuja joita haluaa toisenkin osaavan, ja nyt en tarkoita mitään huonoja juttuja. Vaan kaikkia ylleis hyödyllisiä juttuja.

Männeenä perjantai-iltana minä sain elämääni taas uuden ihmisen lisää. Tutustuin erääseen naiseen ihan sattumalta. Hänen oli vain tarkoitus tulla hakemaan minulta muutamia tavaroita, (ennen en ollut edes tavannut häntä, enkä hänestä mitään tiennyt...) sovittiin aika jolloin nähään parkissa. ja kappas pikasesta reissusta tulikin yli kaks tuntinen. Istuttiin parkkipaikan kivetyksellä ja juteltiin se pari tuntia. Niin samoja juttuja että voi kyynel... Tuli tunne että tää ei ollut mikään hei moi näkemiin tuttavuus.  Sen tietää kun kemiat sattuu kohilleen...

Auton kanssa on taasen ongelmia, mankka sammuu iteksiään, katsastusmies sanoi ei mene läpi, ja nyt ois vielä korjattava oikean takas roiskesuojan kaari,,, Se nimittäin on niin umpiruosteessa että siitä vois irrotta paloja vaikkapa kaulakoruun muistoksi... =) Noh sekin asia korjaantuu pian...
Ollaan tässä vähän mietitty jos kosiskelis miun broidin entistä eskoa. Josko myis sen halvalla ja osamaksulla. Mie nimittäin oon rakastunut siihen autoon. Ihan oikeesti. Se vei miun sydämmen jo kauan sitten. Enemmin esko kuin oopeli =)

Tuossa jokin aika sitten tuli tirpastua kunnon maratooni puhelu,, 1h 20 min. Tuon minun parhaan kaverini kanssa. Ja tarkoitus oli vaan selvittää millainen on eräs korisetti =) Jossain vaiheessa sanoin että mie taidan päästä siut nyt jatkaan omia juttuja.. Niin tää tokas, että eikun ihan mukava vaan, kun on ollut koko päivän tyttöjen kanssa ja puhunut vaan vanhemman tytön kanssa. Niin mukavaa että hän saa puhua =)
Tuli taas hyvä fiilis kun pitkään aikaan ole kerinnyt oikein puhumaan ihmeemmin. Tosin aika pitkälti tää keskustelu pyöri miun kummitytössä, vanhemmassa tytössä, rahan vähyydessä jne perus jutuissa, mutta silti...

Tuleva torstai on taas mukava päivä, ainakin toivottavasti =)

Ilosaarirockikin tekeen tuloaan. itsellä olisi kyllä lippu, se on myynnissä, mutta näyttää siltä että ei mee kaupaks. taitaa jäädä miulla lippu käyttämättä... Saa nyt nähä...

Ihmiset sanovat että miun syksyllä 9v. täyttävä koirani vaikuttaa ihan pentu koiralta. Sanovat että jos ei olis harmaata niin veikkaisivat iäksi jotain vuoden vanhaa...

Mutta tässäpä taas olisi tälläinen rommaani niille jotka lukkoo tät...

Hyvvee ja toivottavasti aurinkoista kessee kaikille...

rakkaudella-titu-

Pian on vuosi siitä, kun annoit periksi. Et jaksanut enään taistella, olit jo niin paljon antanut kaikkea hyvää itsestäsi muille, ja olit niin vaatimaton aina kaikesta. Sillä ei ollut väliä miten oli itsellä, mutta kunhan muilla oli kaikki hyvin. Muiden perään katsoit aina, ja jaksoit välittää. Sinä et ollut itsekäs,et ajatellut ensin itseäsi. Sinä aina jaksoit huolehtia ja kantaa huolta. Olit aina niin vahva, kaikesta huolimatta. Jaksoit olla tukena ja turvana, kannustaa eteenpäin. Jaksoit ymmärtää ihmisiä ja jollain pirun ilveellä olla niin positiivinen, vaikkakin välillä meni niin päin persettä kaikki. Sinä opetit minulle niin paljon. Paljon enemmän kuin olisit sitä koskaan uskonutkaan. Voi Äiti...

pian siitä on vuosi kun elämä päätti irroittaa lankansa. Niin monia asioita sinulta jäi kesken, niin paljon. voi Äiti. Noh mutta elämä on elämää, ja tiedän että jokaisen aika on joskus. Niinkuin itsekkin sanoit sen että se tulee kun tulee. jokainen lähtee joskus.

minä en vaan tiedä, miten helvetissä minä tuun oikeesti toimeen elämässäni ilman sua. Mennyt vuosi on vaan ollut sellaista selviytymistä kaikkine juttuineen mitä on tapahtunut. Lähdit niin aikaisin pois, niin monia kysymyksiä olisi ollut vielä. Niin monia asioita joita olisin kanssasi halunnut tehdä. Sitten kun minulla on lapsia, olisin halunnut antaa lapseni sinulle syliin. Olisin halunnut että olet rinnalla sinä suurena päivänä jolloin kävelen alttarille valkoisessa puvussa, ja sanon tahdon. Minun vaan pitää nyt sitten kasvaa aikuiseksi, perustaa perhe jne oman omantunnon mukaan, niillä opeilla mitä minulle kerkesit opettamaan.

Tiedän äiti sen, että olet minun rinnallani ikuisesti, katsot perääni ja jotenkin vaan suojelet minua. Sanoit joskus kaun sitten minulle- Sie pärjeet aina, selviit mistä vaan, ja pysyt vahvana... Tuota olen monesti miettinyt, ja siihen tukeutunut, kun on oikeasti tullut tiukka paikka.

Sanoit aina että ei toinna "örvöttää" perään, ja käydä haudalla tuomassa "rehuja". Niin äiti, niinhän se on että ei se oikeasti mitään muuta paremmaks tai huonommaks. Pitää vaan vaalia niitä muistoja mitä on. Ja jatkaa elämää. Pitäen mielessä rakkaimpansa, olivatpa he sitten elossa taikka jo ikiunessa.

Onneksi muistot ei häviä minnekkään. Ilman muistoja ihminen ei ole mitään. Silti äiti, mie kaipaan sinuu niin paljon, oisin niin halunnut olla vielä yhdessä, ja tehdä asiota. Mutta niin se on jokainen lähtee joskus, eikä sitä voi koskaan tietää milloin.

minä en voi  muuta kuin kiittää kaikesta, ihan kaikesta.
Minun rakas äitini.

Ikuisella rakkaudella tyttäresi: Titta