Miksi kaikki tuntuu niin vaikealta?
Miksen mie vaan voi tajuta?
Ja miksei vaan voisi jo iskostua miun päähän?
Ei pitäisi miettiä, mutta silti miettii.
Vaikka tiedän että miettimällä parane.
Sielu vaan alkaa olla sekaisin.

Toisaalta ei välttämättä tarvi muuttuu.
Ompahan jtkn fiilistelyn aihetta.
Ja muistot on aina pirun tärkeitä.
Ja näin on hyvä, kai.


suola kirvelee jos pinta on rikki, sitten kun iho paranee, ei kirvele.
Paraneminenkin vie aikansa. Ja ottaa kipunsa. Mutta sekin joskus sitten.


Voi arki enkeli.

Mie alan seota ihan oikeesti.
Kahestakin syystä..
On vain yksi ihminen joka tietää sen toisen ja vain toisen syyn...
Ja sen toisen vain minä itse. ..
-titi-