Välillä kun tulee uskon puute erinäisiin asioihin, niin silloin tuntuu että mikään ei onnistu, ja mitään ei osaa. Ja funtsii vaan että ja vitut sitten siitäkin.

Ja sitten kun sielussa kalvaa ikävä omaa rakasta kohtaan. Ja se ettei ole oikein saanut purettua sydäntään, niin johan tossa on setti kasassa.

Mutta nytten on taas meikäläisessä uskoa jälleen, ja tahdon voimaa uuteen nousuun. Se on muuten jännä, miten yks pitkä ja lämmin puhelu oman rakkaansa kanssa nostaa mielialaa kummasti :)

Vaikka tuo röökilakko katkes hieman, niin ei se kaada maailmaa eikä ole katastrofi. Sillä aina voi yrittää uudelleen. Ja nytten aioinkin taasen uudella tarmolla jatkaa :) Tää repsahdus oli vaan hieman takapakkia, mutta sen annan itelleni anteeksi. Kukaan ei ole täydellinen, eikä kaikki voi onnistua kertalaakista. Nytten meikäläisen tavota on olla polttamatta keskiviikkoon. Toki en meinaa sitten alottaa uudelleen. Mutta se on vaan sellainen tavoite itelle. Ja sitten tuon tavoitteen saavuttamisen jälkeen uutta tavoitetta ja niin edes päin. Ja siinä samalla sitten se vois loppua jopa kokonaan :) 

Mutta mitenkähän sitten, kun itellä on aina ja ikuisesti kuulunut ryyppääminen ja rööki yhteen... Voi voi. Pitää rueta absolutistiksi tässä samalla sitten :D

Tuli tuossa mieleen, että mie olen sanonut aina että mie lopetan röökin polton siinä vaiheessa kun rupeen oottaan lapsia. Jaa-a, ei ole kyllä lapsia tulossa, mutta lopettamassa silti. Mutta ei ois ehket pitänyt sanoo silloin noin :D

Tähän onkin taas hyvä päättää tää kirjotus :D

Toivanen kuittaa

se on moro.