Jotenkin vaan aika menee niin nopeeta välillä, että ei ees tajuu sitä kuinka nopeesti se meneekään. Se tuli sitten 7 vkoa täyteen, etten oo polttanut. Aika jännä sinänsä. Entinen melkein korsteeni...

Sais tulla jo kesä. Ei tätä talvee jaksa enään...

Sitä kun miettii asioita omassa päässään, ja haaveilee tulevasta. Niin kaikki tuntuu niin helpolta, ja ruusunpunaselta. Mutta sitten, kun haaveiluja rupee miettiin oikeesti ihan niinkuin todellisesti. Ja käytännön kannalta, niin rupevaa melkein jännittämään ja hirvittämään...

Kaikki ei ookkaan niin mustavalkosta, kuin luulis. Ja ei voi tehä ihan mitä vaan, ihan milloin vaan. Vaikka kovasti haluiskin. Niin on vaan muutamia asioita, jotka rajottaa niin paljon... Jos ei ois rajottavia tekejiöitä, niin kaikki vois olla helpompaa. Mutta, tällä hetkellä. Ei se oo niin helppoo. On asioita, jotka on seurannut miun mukana kauan, niin ei ole mitenkään itsestään selvyys, että niistä pystysin noin vaan irrottautumaan. Enkä toisaalta tahokkaan. Ja toisaalta tahon. Kaikki ajallaan, mutta ajassakin on rajansa. En mie tiiä. Vittu!!! Ei ois pitänyt rueta taas miettiin asioita liian pitkälle...

Ois vaan jo kesä. Ehkä kaikki ois sitten helpompaa...

En tiiä...

-toivanen kuittaa-