Kaikki jutut ne vaan lähenee tällä hetkellä.. Ja on monia luopumisiakin..

Muutto päivä tulla rämisee niin kovalla vauhdilla, että minnuu itteenikin jo hirvittää.. Töitten loppuminen on aika hemmetin lähellä.

Lähtö tiältä tajukankaalta on niin lähellä, ja samalla mie jätän taakseni yhen asian mikä on vaikuttanut miun elämiseen. Tänne jiäpi miun rakas kämppis, minkä kanssa on oikeastaan ollut kaiken näköstä. Mutta miun aika on tullut.. Aika muuttaa omilleen. Alottaa oman elämän rakentaminen ihan itekseni. Alkuun voi olla aika orpoa. Mutta kaikkeen tottuu. Kuulemma vahva oon, jotta mie selviin.. Sen näkee sitten...

Työt kun loppuu niin sitten sitä on tyhjä olo ihan oikeesti. Sitä kun on puoli vuotta ollut samassa paikassa ja hölmöillyt niin tiiviisti työkavereitten kanssa joihin on jo kiintynyt.Ikävä tullee työkavereita. Ja sitä meiän ommaa porukkaa keittenkä kaa purettiin huolet ja murheet, ilot ja surut. Vähemmästäkin tulee häh olo. Ja sitten kun se arki rutiini periaatteessa loppuu. Melkein hirvittää. että mitteekäs sitten seuraavaksi.

Tällä hetkellä on olevinaan ihan helvetinmoinen kiire koko ajan. Mutta onko miulla muka niin kiire kun kerkeen tännekkin kirjottaa??

On niin sekavat fiilikset nyt kaikesta...
Kyl se sit taas helpottuu ajan kanssa.

Mutta josko sitä vaikka tuas pakkoomaan. Se kun tuo 1.12 on kohta...

-toivanen kuittaa-

se on moro!