Nyt on tunne kuin olisin lähössä loppuelämäkseni australiaan.

Tässä tapahtuu nyt vähälle aikaa niin paljon isoja asioita, että voi jee.

Ensinnäkin miulla on kaksi asiaa miksi on haikea olo. Tai no pikemminkin aika surullinen ja lopullinen olo.

Number one: Tänään miusta sitten tuli vartija (tai noh siis oli päättäjäiset, se tutkintotodistus tulee sitten postissa), ja oli aika jättää hyvästit omille luokka kavereille, meiän oikeesti omille tiloille, meiän ns johtavalle kouluttajalle, ja ennenkaikkea sille meiän omalle kouluttajalle. Haikeeta tästä kaikesta tekee sen, että melkein vuoden verran on ollut sama porukka(muutama ihminen tosin tuli uutena tälle krslle). Sama kouluttaja, samat tilat jne. Jotenkin on vaan niin haikeeta, kun porukka hajaantuu nytten kuka minnekkin. Mie ehkä kiinnyin vähän liikaa meiän porukkaan.

Number two: huomenna muutan pois tästä nykyisestä asunnostani. Tähän kämppään liittyy niin paljon muistoja jne että voi helvetti. Tosin kaverin kaa vaihetaan kämpät päikseen niin tuunhan mie käymään tääl. On se jännä sitten nähä että mitenkä on entinen koti muuttunut. 

Mutta sitä on vaan osottava luopua, ja osattava ottaa vastaan uudet jutut.

Mutta eipä sillä, toisaalta mie muutan ihan mielelläni jo pois tästä. Mie tunne pikkasen liian hyvin näitä ihmisiä tästä pihasta. Ja olen huomenna senettä yhelle kun sanoo jotain, niin kolmen päivän päästä joku tulee kysyyn tästä asiasta minkä olet sanonut tälle jollein. Eli juoruaminen ainakin toimii tässä pihassa. Sinne minne muutan, niin en tutustu kehenkään. Niin ei tarvii pelätä, että koko piha tietää asiat. 

Mutta on vaan niin jännä olo. Ja eritoten nyt kun viimeistä iltaa vietän tässä kämpässä, kamat pakattuina laatikoihin. Miettien menneitä kuukausia, ihania ihmisiä ja niin etes päin. Mutta joo  nyt alkaa mennä jo liialliseen tilitykseen.

Voikee immeiset hyvin.

Toivanen vaikenee.

Se on moro.