Nyt masentaa ihan oikeesti.

Tuntuu että mie en osaa tehä mitään oikein.

mm.:

-Koiraani en saa hiljaseks.

-Rööki lakon suhteen tuli vähän lipsuttua.

Koiran sais tietty hiljaseks, kun vaan kouluttas rankalla käellä. Mutta vittu minen jaksa enään taistella, kun se on kuitekin jo kymmenen vanha, eikä todellakaan oo ollut miulla koko ikää.

Ja röökin polton suhteen, se ei oo niin helppoa lopettaa. Sitä kun on pitkään polttanut, niin se tapa on niin iskostunut...

Joo joo, kaikki on ihan itestä kiinni. Niinhän se on. Mutta nyt on oikeesti uskon puute.

Noh onneks sentään yhessä päätöksessäni oon pysynyt, syyä paremmin, ja liikkua enemmän.

Tai sitten mie teen oikeesti niin, että otan ihteeni niskasta kiinni.

Juoksen koiran kanssa pitkin kyliä, että siitä lähtee enin virta. Sekä miulla veren maku suussa. Ja jollain vitun ilveellä opetan sen taas oleen hiljaa yksin ollessa.

Ja sitten kikkailen itelleni jonkun palkihtemis systeemin ja lopetan tuon röökin polton siten. Pakko sen on perkele onnistuu, jos mie pystyin oleen neljä päivää polttamatta. Ja aikoinaan puoli vuotta.

Ja sitten siinä samalla otan, ja rupeen oikeesti pitään kunnostani huolta, ja samalla jos tippus nuo ylimääräset kilot. Aluks tiputtelis muutamia kiloja, ja sitten vielä muutama kilo, niin oltas miun ihanne painon rajoilla :) 

Mitäs muuta mie vielä voisin keksii joka on viturallaan? hahaa, vois alottaa karkki lakon :D

Nuo kaikki kun sais toteutettua, niin sit ois itellä hyvä mieli, eikä tarviis kenenkään enään valittaa miulle mistään.

Tosin liian ankara ei pie olla itelleen, mutta pitäs vaan päättää ja olla sitä tahdon voimaa. Mutta toisaalta jos miettii, niin on miulla sitä. Koska niin monesta asiasta oon kuitenkin selvinnyt, tulematta hulluks. Mutta jotenkin nytten ei vaan oikein saa kiinni siitä tahdon voimasta.

Noh kyllä se tästä. Ottaa vaan oikeesti ihteensä niskasta kiinni, ja uskoo ihteensä, ja siihen legendaariseen parempaan huomiseen :D

Toivanen päättää valitus kirjotuksensa.

Se on moro...