Niin paljon tapahtunut viime aikoina :)

Uskallan jopa sanoa, että muutoksen tuulia on ollut ilmassa, ja on.

Elämä on ruennut sujumaan vihdoin ja viimein niinkuin sen pitääkin.

Mitä en olisi ikinä oikeastaan uskonut, on se että mie muutan Joensuusta pois.

Tai no ei se niinkään kummallista, että joensuusta pois. Mutta minä kun nytten tulevana perjantaina muutan kiteelle.

Niimpä niin..

Sieltä läksin 2003 syksyllä ja sille tielleni jäin. Nytten veri vetää takasin Kiteelle.

Oikeastaan mie oon aika tyytyväinen siihen, että muutan sinne.

Ihan oikeesti, mitäs mie Joensuussakaan? Kiteeltä kuitenkin löytyy se miun niin sanottu tärkein turvaverkko. Kuulostaahan tuo taas aika tylyltä, mutta niin se vain on.

Jos ajattelee asiaa niin että mitä on Joensuussa ja mitä on Kiteellä? Joensuussa on tottakai suurin osa miun kavereista ja ne on miulle todella tärkeitä. Mutta sitten jos miettii, että mitä on Kiteellä. Niin siellä on kuitenkin Isäukko, paraskaveri, kummityttö, veljen emäntä, ja velikin siellä aika paljon on, ja paljon muitakin ihmisiä... 

Kiteellä on kuitenkin niin paljon muistoja. Vaikka onhan niitä tottakai Joensuussakin. Mutta en tiiä. Jotenkin tuntuu vaan oikeelta suunnistaa nytten kiteelle. Toisaalta voi olla ihan hullua lähtee sinne. Mutta siellä on hyvä olla, ainakin toistaseksi.

Katotaan sitten, että mistä mie löydän itteni vuoden päästä. Kunhan vaan en joudu Kesälahelle :)

Tässä viikon sisällä olen tullut todistaakseni sen, että vain tietyt ihmiset halusi nähä miut, ennenkuin muutan pois.

Joistakin ihmisistä en ole oikeastaan edes kuullut mitään, sen jälkeen kun ilmotin muuttavani pois. Mikä sitten lie syynä siihen.

Vaikeat jäähyväiset, vaiko katkeruus siitä, että mie lähen pois? En tiedä en...

Mutta enhän mie minneen austraaliaan lähe. Sitä voipi tulla kyllä käymään sitten siellä.

Voi kyllä olla, että tiettyjä ihmisiä ei tuu siellä näkeen, kun eivät ne osanneet tässäkään käydä.

Noh olkoot miun puolesta. Minen jaksa murehtia nytten muista.

Nytten nautin omasta elämästäni,  ja olen onnellinen :)

Tosiaan, sitä on oma maallinen omaisuus taas laatikoissa ja säkeissä. Odottaa että olisi jo perjantai, ja pääsisi muuttamaan.

Tällä hetkellä alkaa olla oikeastaan aika haikea olo.

Mie oon jättämässä taakseni aika paljon asioita, mitä tässä vuosien varrella on tapahtunut.

Ja eritoten, paikat joissa on sattunut ja tapahtunut.  Niin en siis oo sinne Austraaliaan lähössä. Tässä on vaan oma haikeutensa sekä lähdön tunnelma, kun kuitenkin niin kauan asuin täällä...

Ny tuli kyllä taas semmoinen romaani että huh huh.

Pittää pallailla astioille, kunhan olen sitten siellä uudessa kodissa ( taas vaihteeks ) :)

Toivanen kiittää, kumartaa, ja kuittaa.

Se on moro...