Kylläpä se tuo aika juoksoo. Tuossa rupesin ihan miettimmään jotta millon viimeks mie oon kirjottanut tänne.

Ja siitä on luvattoman kauan. Ihme jotta pystyssä ees koko blogi ennään =)

Mulla oli tavoitteita tuossa männä tammikuussa.

Lopettaa röökin poltto, rueta kuntoileen, säästää rahaa, ja saada koira hiljaseks.

Noh... Loppu se röökin kähryytys ihan kokonaan. Nytten onnellisesti oltu 9 kuukautta polttamatta. sama aika kuin mitä kestää kantaa lasta sisuksissa. Eikä muuten tie ees tiukkoo. kyl se on vuan itestä kiinni tuokin.

Kuntoilun suhteen kävi niin jotta se vähän niinkuin lopahti tuossa kesällä. Iske niin kovat helteet, ja sitten kun oli uus duunipaikka, joka ime mehut kaikessa ressaavudessaan. Niin se jäi. Pitäs ottoo ihteensä niskasti kii uuvelleen.

Ja koirahan ei osaa olla hiljaa edelleenkään. Sen suhteen mie luovutin. Mie kyllästyin niin paljon yrittään. Ja niihin isännöitsijän/vuokranantajan soittoihin.  Jotta nään helpommaks ajaa ees taas pitkin kiteetä ja kuskata koiraa hoitoon ja takas. Kuin että menettäsin hermoni tuohon koiraan lopullisesti. Koira kuitenkin sen 11v, kuulee mitä tahtoo, ja taitaa nähäkkin mitä tahtoo. Niin jaksa enään yrittää. Mennään nytten näin koiran elämän loppuun saakka.

Rahan säästön suhteen kävi huonosti. Sitä ei oo säästössä yhtään. vaikka olinkin koko halvatun kesä töissä. Se on niinkus jotta tilit tuli ja tilit  meni. Mutta minkäs teet.

Nytten tuossa tein pikasen lasku toimen piteen. Kun nytten oo enään mitään duunia, ja tipun takas kelan rahoille. Niin kuussa tulevat rahat noin 600 euroa sis. asumistuen ja kelan rahan. Siitä kun maksan pakolliset pois, niin jää käteen semmoinen 130 euroa jotta jeebboouuhhh vaan perkele...

Kesähin män niin noppeesti jotta voi jeesus. Ja töissä meni se intiaani kesä. Kerennyt tehä mitään. Kesällä kimpussa naapurit, isännöitsijä, vitunmoinen ressi siitä ettei oo aikaa tehä mitään, isäukolla omat juttunsa joitten takii sai juosta, duunit ressas jne.... Nih onko tuo mikkään ihme, että iski sellanen pieni muotonen stressi paniikki tilanne kesällä. Mitä mie halluun elämältäni, missä haluun ja mitä haluun. Kovasti veti Joensuu puoleensa jne. Mutta ei enään.

Nytten mie tiedän sen jotta mie suunnistan hittoon koko pohjois-karjalasta, kun tuosta elukasta lähtöö henki. Sikälli mikälli, siinä vaiheessa miulle on olemassa vielä paikka minne mennä =)

Kai se on muuten vaan niin jotta tarpeeks paljon pittää ottaa turpaansa ensin, ja sitten vasta tajuta mitä haluu oikeesti.

Tällä hetkellä on monta hemmetin asiaa jotka ressaa ja vituttaa, mutta en anna niiden häiritä ennenkuin on pakko. Vaikkakin jossain vaiheessa ne tulee, ja sitten vituttaa ihan kunnolla. Ja mihinkäs muuhun liittyykään kuin rahaan. Minkäs teet.

Mutta kaikkein tärkein mikä on, niin on se jotta mie oon ollut miun elämäni miehen kaa jo yli vuoden yhessä. Sitä päivää oottaen kuin kuuta nosuevaa, jotta milloin voidaan jakaa se arki ihan oikeesti kunnolla, saman katon alla. Kaikki se kestää ja kaikki se kärsii ja sitä rataa.

Vuan siinäpä ol vähän päivitystä tänne =)

Joskus sitten tuas lissee...

toivanen kuittaa =)